Nykyisin (vuonna 2026) ihmetellään, ajatteleeko tekoäly. Kysymys on ilmeisen metafyysinen. Konkretisoidaan. Näemmekö, kun joku ihminen ajattelee? Jos ja kun emme näe, kysymmekö, ajattelevatko ihmiset? Emme, sillä meillä on – jälleen metafyysinen – käsitys, että (totta kai) ihmiset ajattelevat.
Ajatteleeko tietokoneohjelma, joka yhdistelee merkkejä todennäköisten riippuvuuksien avulla ja muodostaa niistä vastauksen sille tehtyyn kysymykseen?
Jos vastauksemme on kyllä, olemmeko langenneet uskomukseen (muka) ajattelevista koneista?
Jos vastauksemme on kielteinen, olemmeko sortuneet uskomukseen, että vain ihmisillä on kyky havaita, yhdistellä asioita ja muodostaa käsityksiä, siis ajatella?
Ei tässä kaikki, joku huomauttaa ja sanoo: pitää muistaa ihmisen luovuus! Ja intuitio! Niihin eivät koneet pysty. Huomautus on painava. Se on samaa logiikkaa kuin sanoa: ihmiset eivät kykene lentämään, joten…
Tekoäly voi kuvailla lentämistä, vaikka ei osaa lentää. Ihminen voi kuvailla lentämistä, vaikka siivet puuttuvat. Missä siis ajattelun ja ei-ajattelun ero tässä esimerkissä?
Asetin tekoälyohjelmalle tehtävän: Chatgpt, et osaa lentää. Kuvittele silti, millaista on lentää Rissalasta Itkonniemen ylle! Aluksi tuli kuvausta:
”Kuvitellaan hetki, että nousen koneeseen, joka kiihdyttää kiitotietä pitkin Kuopio Airport. En osaa lentää – mutta voin kuvitella, millaista se olisi. —- Kone alkaa rullata kiitotietä pitkin. Moottorin ääni voimistuu matalasta murinasta teräväksi ulvonnaksi. Metsä ympärillä on vielä aivan lähellä – tyypillinen pohjoissavolainen maisema: mäntyä, kuusta, suota ja välissä pieniä lampia.
Sitten tapahtuu se pieni ihme, jonka moni lentäjä kuvaa:
maa irtoaa.
Rissalan kiitotie alkaa liukua taaksepäin kuin joku vetäisi karttaa pois alta. Metsä muuttuu nopeasti kuvioiksi. Tiet näyttävät harmaanruskeilta langoilta ja autot pieniltä hyönteisiltä. Ja sitten Savon todellinen rakenne paljastuu. Ylhäältä katsottuna maa ei ole kiinteä, vaan veden ja maan mosaiikki. Järviä, lahtia, saaria, kapeita kannaksia. Kuin joku olisi pudottanut tuhansia sinisiä peilejä vihreän kankaan päälle.”
Kielipeli etenee siis kuvitelmana. Sitten tekoäly vaihtaa kielipeliä:
Nyt se ei enää ”kuvittele” vaan ottaa kyselijän mukaan ja toteaa: ”Lentäjän hetki — Jos istuisit ohjaamossa juuri siinä hetkessä, kun kone liukuu Itkonniemen ylle, näkisit kolme tasoa yhtä aikaa:
• alhaalla järvi, joka on tuhansien vuosien jääkausien työ
• sen päällä kaupunki, ihmisten muutaman sukupolven rakentama
• ja ylhäällä hiljainen ilma, jossa kone liikkuu lähes vaivatta
Ja ehkä silloin tulisi se tunne, jonka moni kuvaa lentämisen ytimeksi: ei niinkään nopeus, vaan perspektiivi. Savon mutkitteleva maa näyttää ylhäältä loogiselta kartalta. Maassa kulkiessa sitä ei koskaan täysin näe.”
Eli Chatgpt vaihtaa kielipelin kokijan kerronnasta tarkkailijan kuvaukseen.
Tekoäly teki siis valinnan, 1 vaihtoi kielipelin, 2 muutti rooliasetelman ja 3 asettui jatkamaan tehtäväänsä. Mitä tuumit? Olivatko nämä kolme tekoa ajattelua vai jotakin, mitä mekanistiset, kausaaliajatteluun perustuvat oliot ja järjestelmät tapaavat tehdä?