Sakari aloittaa:
”Ennen kuin aloitamme, halusin sanoa muutaman sanan siitä, miksi olemme täällä — ja rehellisesti myös siitä, miksi tänne tuleminen on ollut meille vaikeaa.
Olemme muutoksen edessä. Kun aloitin, Rienna-kot ei saanut vientiä liikkeelle. Nyt meillä on 16 vientikohdetta. Kotimaan kysyntä on lähes romahtanut nykyisen talouslaman aikan. Erityisen suuri taloudellinen menetys oli tietysti Venäjä-kaupan täydellinen pysähtyminen Ukrainan v. 2022 alkaneen sodan vuoksi.
Olen itse pohtinut, miksi eteenpäin meneminen tuntuu niin hankalalta. Olen kuullut tiimeiltä viestejä ja itsekin ajatellut, että tapamme tehdä muutoksia organisaatiossa on heikkolaatuista. Yleensä toimin niin, että kun keksin jonkin tärkeän uudistuksen, esitän sen tiimin vetäjille. Nämä vievät asian tiimeihin. Jään odottamaan aikataulutettuja toteutusohjelmia, raportteja edistymisestä ja palautetta uudistuksen vaikutuksista. Turhaan. Luulen, että minun juttuni leimataan tavan takaa ”herrojen huaveiksi”.
Olen tunnistanut ainakin kaksi asiaa, jotka pitävät meidät kiinni nykyisessä polussa: osaamisen lukittuminen ja normit ja odotukset. Nämä eivät ole tekosyitä — ne ovat todellisia rajoitteita. Mutta ne eivät ole myöskään kiveen hakattuja.
Tänään en tule teille valmiiden vastauksien kanssa. Tulen sen sijaan kysymyksineen.
Voisimmeko aloittaa pienesti — kokeilla? Voisin vaihteeksi kysyä tiimeiltä, mitä (pieniä yleensä) parannuksia ne ehdottavat.
Onko edessä luonteva murrosvaihe, jonka voisi käyttää paremmin? Talouden kestokyky on noin kaksi vuotta, jos talouslama maassa jatkuu ja jos kv-tilanne pysyy epävarmana. Ihmiset eivät lähde hevillä pois, vaikka turhautuisivat nykyiseen aika seisovaan veteen organisaatiossa.Mutta jos työmarkkinat muuttuvat, menetämme varmasti hyviä osaajia joka tiimistä.
Ja uskallanko sanoa ääneen — mitä jos tekisimme asiat täysin toisin? Lopetan muutosten lanseeraamisen ylhäältä alas. Pitäisi keksiä vaihtoehto. Juuri nyt en sellaista osaa riittävän konkreettisesti edes ajatella.
Toivon, että tänään uskallamme puhua näistä asioista yhdessä — ilman, että kenenkään tarvitsee suojata omaa asemaansa tai esittää enemmän varmuutta kuin oikeasti on. Minäkään en sitä tee.”
3.
Pekka miettii: ”Minun on kehitysjohtajana hyvin vaikeata ymmärtää, miksi tällainen, jopa alentuvan oloinen puheenvuoro oli tarpeen esittää. Minulla on kolme vaihtoehtoa enkä todellakaan osaa äkkiseltään valita.
3.1. Jätän asian silleen, jatkan omia hommiani. Kaikki jatkuu ennallaan.
3.2. Keskustelen Sakarin kanssa yleisellä tasolla puheenvuorosta. Annan kohteliaan palautteen, jos hän sellaista pyytää. Tämä keino vahvistaa nykyistä, komentovaltaista johtamistapaa, mikään ei muutu. Tai ehkä hän haluaa kuulla minulta jatkossakin ystävällisiä (vaikkakin katteettomia) palautteitani.
3.3. Analyysi + keskustelu eli veisin Sakarin puheenvuoron Keskustelun analysaattorille ja ottaisin palautteen puheeksi hänen kanssaan. Tällä keinolla voi olla pari vaikutusta: toinen loukkaantuu verisesti ja minä saan potkut.”