1

Pekka toimii kehitysjohtajana yrityksessä, joka suunnittelee, markkinoi ja toteuttaa erilaisia asiantuntijapalveluja. Toimitusjohtaja Sakari Rinneraivio vaikuttaa hämmentyneeltä. Me, tiimien vetäjät ja jäsenet olemme asettuneet paikoillemme. Tavalliset tervehdykset ja kuulumiset on vaihdettu.

Pekka: Tunnen itseni hieman ulkopuoliseksi. Minähän en kuulu mihinkään tiimiin vaan seilaan eri tiimien välillä. Sparraajaksi ja muutosagentiksi olen kyllin rasakka. Tämän nykyisen laman oloissa meinaa minultakin puhti karata maan rakoon. Ennen tätä tilaisuutta kävin Sakarin kanssa lyhyen keskustelun. En saanut omaa ajatustani läpi:

Sakari: Aion kertoa, että olemme muutoshankkeissamme melko lailla epäonnistuneet. Olemme syytäneet porukalla muutoksia toisensa perään, mutta mitään todellista parannusta ei ole juurikaan tapahtunut.

— Kertokaa vain suoraan entiseen tapaan jämerästi, että nyt on tulossa joukko uusia työkaluja, ja että haluat tiimien ottavan ne käyttöön. Ensimmäisenä tämä polkuriippuvuuksien työkalu, Pekka sanoo.

— Ei, olen kuunnellut tähän saakka auliisti ehdotuksiasi, mutta tällä kertaa pohjana on oma analyysini polkuriippuvuuksista. 

Kannattaako Sakarin lähteä näin avomieliselle linjalle?

1. Kyllä, ilman muuta. Monet ihmiset monissa organisaatioissa pitävät muutosten johtamista falskina operaationa ja alituisia muutoksia todellisina hidasteina
2. Ei kannata, kun suun pitää supussa, muutkin oppivat pitämään. Pysytään perusasioissa. Ei tässä mitään tunnetaitoja olla virittämässä, tuumii myös Pekka.
3. Meillä on nyt kiireellinen ja tärkeä haaste vastattavana. Keskitytään totalisoivan konsultoinnin ja johtamisen ongelmaan. Se on tapetilla, koska hiipivä totalisointi voi olla aikapommi.