— Niin, kun suun pitää supussa, muutkin oppivat pitämään. Pysytään perusasioissa. Ei tässä mitään tunnetaitoja olla virittämässä, sanoin itselleni, Pekka kertoo hyvälle tuttavalleen jälkeenpäin.
— Mikä on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleesi? hän kysyy tuttavaltaan.
— Että ei tuosta seuraa mitään myönteistä — kenenkään kannalta, toteaa tuttava. Sitten hän jatkaa: Voisit pohtia asennoitumistasi syvemmin. Tee vaikka erotteluanalyysi. Mitä sen avulla tiedostat lisää?
Pekka tekee analyysin.
— Ei tässä mitään ratkaisua näy. Tai ehkä sittenkin! Minun on valittava turvallisen pysyvyyden ja epävarmuuden välillä. Tämä taas johtaa pohtimaan, miten haluan toimia ja missä haluan toimia tulevaisuudessa. Tässä yrityksessä? Vai jossakin muualla.
— Mitä haluat muistella näistä ajoista, kun olet eläkkeellä – joskus tulevaisuudessa?
— No, tuo näkökulma johtaa minut nostamaan leukaa ylös. Siirryn kauas tulevaisuuteen. Muistelen taaksejäänyttä aikaa. Taidan olla ylpeä rohkeudestani vaikuttaa. Ja arvelen, että TJ ja porukat arvostavat rehellisyyttäni. Suu supussa en jaksa olla tätä kauempaa.