Mitä oppeja hyväksyt, minkä mukaan elät, mihin oppeihin uskot, mitä kavahdat? Näitä kysymyksiä pohdin, kun luin Helsingin Sanomia 20.9.2026. Löytyykö lehdestä oppeja. Mitä olen etsimässä? Uskomuksia, jotka ovat tiivistyneet väitteiksi. Väitteet yksinkertaistavat todellisuuden, kutistavat asiat mustavalkoisiksi ja jakavat ihmiset hyviin ja pahoihin.
Kuulen vastaväitteen. — Onhan myötätuntoisia, toisiin hienosti suhtautuvia, suvaitsevia ihmisiä, jotka uskovat kristittyinä nousemalla seisomaan ja lausumalla ääneen papin johdolla uskontunnustuksen. Vastaväite saa pohtimaan, onko syytä monipuolistaa oppia koskevaa käsitystäni. Ja pienen pohdinnan jälkeen huomasin omaksuneeni opeista tiukan, oppia muistuttavan näkemyksen.
— Kyllä, niin siinä kävi, että olin luonut negatiivisen käsityksen opeista omaksumani opin mukaisesti. Nyt on pakko ihmetellä, mikä on se oppi, jonka huomaamattani olin omaksunut.
Tunnistan joitakin oppini piirteitä.
+ Ei toisia eikä itseä saa välineellistää kohteiksi, jotka luokitellaan, määritellään ja lopulta siirretään sivuun epäkiinnostavina.
+ Elävien olentojen arvo on kiistaton.
+ Kaikki autoritaariset, pakottavat vallankäytön muodot ja käytännöt ovat vaarallisia.
+ Kaikki konfliktit, ristiriidat ja epäselvyydet ovat ratkaistavissa eettisesti kestävien toimintatapojen avulla.
+ Mikään oppi ei saa mitätöidä eikä vähentää ihmisen mahdollisuutta kantaa vastuunsa ratkaisuistaan.
+ On mahdollista luoda rakenteita ja yhteistoimintasuhteita, jotka edistävät rauhaa, yhteistä onnistumista ja kiinnostusta olla mukana toiminnassa.
Mitä tällaisista esimerkeistä voi sanoa? Kolme eitä ja kolme kyllä-ilmaisua.
Mitä apua opeista on? Mihin ne kelpaavat?
Valitsen päivän lehdestä teeman, johon testaan ”oppiani”. Havaitset, että oppini on vielä ”oppi”. Ei enempää eikä vähempää.
Helsingin Sanomien sivulla A25 otsikoidaan: ”Tekoälyn kehityksen jarrutus jakaa johtajat”. Ingressistä luemme: ”Viimeisimpänä tekoälykeskusteluun otti kantaa Britannian kuningas Charles, jonka mukaan tekoäly voi olla eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle”. Jutussa kerrotaan hänen jatkaneen: ”mikäli se päätyy vääriin käsiin”.
Oppi vaarallisesta keksinnöstä on nyt ydin. Opin perustelu, mikäli uskomme kuningasta, on väite, että maailmassa on pahoja ihmisiä, jotka voivat tekoälyn avulla luoda vakavan uhkan. Lehden jutussa kerrotaan myös, kuinka tekoäly-yhtiö Anthropicin entinen johtava tutkija Jacob Coxon varoitti, että tekoäly ”voi tappaa meidät kaikki”.
Opit ovat uskontunnustuksia, ne yksinkertaistavat todellisuuskuvaamme ja niistä johdetaan ohjeita käyttäytymiselle. Aion seuraavaksi murskata kaikki entiset, nykyiset ja vastaantulevat uudet opit. Tämä puuha on samankaltaista kuin laaja Janne Saarikiven artikkeli Helsingin Sanomissa 20.9.2026 otsikolla ”Aseisiin kaadetut miljardit voivat olla valtavaa rahanhukkaa”.
Opit sisältävät väittämiä, jotka ovat virheellisiä eilen, tänään, huomenna ja erilaisissa tilanteissa. Edellä esittämäni opinkappaleeni suhteutan tekoälyn vaarallisuutta koskevaan oppiin. Huomaan virheeni:
— toisten välineellistäminen kohteeksi on hurskas toive, joka ei ole historian aikana auttanut kertaakaan, jos joku on halunnut aloittaa sodan tai muun väkivallanteon. Tekoälyn väärinkäyttäjälle ihmiskunta on koekenttä. Hurskaan toiveen sijaan välineellistäminen on kehityksen ennakkoehto ja tae.
— elävien olentojen arvo riippuu niiden hyödyllisyydestä, kiistattomana ei pidetä esimerkiksi hirvikärpästen oikeutta hyöriä puolukan kerääjien ympärillä. Tekoälyn väärinkäyttäjälle keskeinen arvo liittyy tekoälyn mahdollisuuksien kasvattamiseen ja uhriluvun lisäämiseen. Millä on todellista arvoa? Sitä oppini ei kerro. Eikä se perustele, miksi eläville olennoille olisi taattava jokin muusta maailmasta poikkeava arvo. Eikä oppini kerro, mitä termi ”arvo” lopulta tarkoittaa.
— kaikki pakottavan vallankäytön muodot eivät ole vaarallisia, esimerkiksi vanginvartijat suojelevat yhteiskuntaa, kun he pitävät lukkojen takana vaarallisia vankeja. Tekoälyn väärinkäyttäjälle autoritaarinen vallankäyttö on tärkeä arvo, sen vastakohta on jotain humanistista, kristillistä tai muuta huuhaata. Ilmeisesti koetan tuoda esiin unelmaa väkivallattomasta maailmasta, jossa kaikki kosketukset toisiimme olisivat rakastavia ja arvostusta ilmaisevia.
— kaikki epäselvyydet ja konfliktit ovat muka ratkaistavissa; eivät ole, on konflikteja, jotka ovat kestäneet vuosisatoja, ja esimerkiksi Ukrainan sota voitaisiin ratkaista, jos Vladimir Putin vaihtaisi etiikkansa toiseen; etiikoiden erot tulevat konflikteissa aina esiin, sillä osapuolet ovat omasta mielestään aina oikeassa ja toiset väärässä. Tekoälyn väärinkäyttäjälle ratkaisemattomien ristiriitojen synnyttäminen ja jännitteiden lisääminen on suotava tavoite. Oppini osoittautuu pehmoiluksi, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
— opit eivät saa mitätöidä ihmisen itsenäistä toimintaa ja vastuullisuutta; tekoälyn väärinkäyttäjä hymyilee tälle opille, sitähän hän juuri haluaa — itselleen — itsenäisyyttä, vapaata kyberavaruutta, jossa on vastuussa vain itselleen!
— oppini mukaan on mahdollista luoda rakenteita ja suhteita, jotka edistävät rauhaa; tekoälyn väärinkäyttäjälle tämä oppi on ilosanoma: juuri rakenteita tuhoamalla ja suhteita häiritsemällä onnistutaan pääsemään tavoitteeseen, ihmiskunnan tuhoon.
Kaiken kaikkiaan oppini on jotain mietoa, hieman viherpunertavaa ja hentoa optimismia. Se ei kelpaa maailmassa, jossa tapahtumien keskellä ovat Vladimir Putin, Donald Trump, tekoälymahdit, asevarustelu ja demokratian nimissä tapahtuva näennäinen vuoropuhelu yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Vastustan edellistä ajatusta. Ei oppini ole mietoa. Demonisoin tekoälyn hyväksikäyttäjän, tein hänestä kaikkivoivan. Näin tapahtuu usein silloin, kun uhkakuvista aletaan rakentaa viholliskuvia.
On siis ihmiskunnan onni ja siunaus, Suomen pelastus ja koko maailman autuus, ettei minulla oppeineni ole tietoa, valtaa eikä etenkään halua puuttua asioiden kulkuun.
Lopuksi
Opista ei ehkä pidä päästä eroon. Opista pitää päästä irti silloin, kun siitä tulee todellisuuden sijainen.
Tai vielä wittgensteinilaisemmin:
Ongelma ei ehkä ole oppi vaan se, että opimme käyttämään oppia tavalla, joka estää meitä näkemästä tilannetta.
Ja tekoälykö on vaaraksi ihmiskunnalle ja tulisi ottaa säätelyyn? Mihin se siis rinnastetaan? Luotiin, joka tappaa, miinaan, joka upottaa, ohjukseen, joka tuhoaa? Jos tekoäly sitä vastustavan opin mukaisesti rinnastetaan aseisiin, ymmärretään aseeksi, opilta putoaa pohja. Sillä yksikään luoti ei tapa itse, yksikään miina ei osu alukseen itse eikä yksikään ohjus lähde laukaisualustastaan itse. Jos tekoäly, luoti, miina ja ohjus nähdään ongelmaksi, oppi suuntaa katseemme väärään suuntaan, pois olennaisesta.
Siis mistä?
Ihmisistä, sinusta ja minusta.
Palaa päätelmien aloitussivulle
Jatka päätelmään 8 (tulossa)