Jos on luotettavaa empiiristä tutkimustietoa jostakin, se oikeuttaa tekemään myöntäviä, kieltäviä, edistäviä tai hidastavia päätöksiä. Tutkimustiedon ja päätösten välissä on päätelmiä, joilla oikeutetaan päätös.
Miten suhtautua somen käytön ja nuorten mielenterveyden suhdetta koskevaan keskusteluun?
1. päättely: suora reagointi. ”On ilman muuta estettävä somen käyttö!! / EI! Kaikki rajoitukset ovat pahasta.
2. päättely: auktoriteetti ohjaa: ”Euroopan komission puheenjohtaja Ursula van der Leyen nosti linjapuheessaan 16.9.2026 esille nuorten sosiaalisen median käytön. Komissio valmistelee kieltoa alle 13-vuotiaille tai valvottua käyttöä. On ilman muuta tehtävä EU-linjaus ja toimittava van der Leyenin esittämällä tavalla!”.
3. päättely: valinta kilpailevien tulkintojen välillä. ”Kun ei ole osoitettavissa suoraa yhteyttä somen ja mielenterveyden välillä, olen taipuvainen lievään rajoittamiseen, mutta ikäryhmistä en ole varma enkä siitä, mitä rajoittaminen käytännössä voisi tarkoittaa.”
4. päättely: käännyttäminen. ”Some on vaaraksi nuorten mielenterveydelle, siitä on omakohtaista näyttöä. Pyydän teitä tukemaan somen laajaa rajoittamista ja kieltoa.”
5. päättely: monitahoisen ongelman tarkastelu; empiiristä tutkimusta, yleistyksiä, kriittistä tarkastelua ei tavoin.
Seuraavaksi etenemme 5. päättelyn pohjalta.
Some-käytön ohella samaan aikaan harkitaan rajoituksia ja sääntelyä tekoälyohjelmille ja niiden käytölle.
Jos some on riittävän vakavasti vaaraksi riittävän monen nuoren mielenterveydelle, somen kieltäminen on arkijärkemme mukaan perusteltu. Mitä tutkimustietoa meillä on käytettävissämme somen ja mielenterveyden suhteesta?
Palataan 53 vuotta ajassa taaksepäin. Silloin Helsingin Sanomat julkaisi uutisen psykiatrian päiviltä (HS 29.10.1973 Kotimaa 13).
Lehti kertoo professori Kai Sieversin puheenvuorosta: ”Sievers muistutti, että vuosisatamme on omistettu lapselle. Silti lapsi kohtaa ympäristössään useimmin rajoittavia kieltoja kuin elintilaa luovia mahdollisuuksia”. — Mitä opimme tästä? Sen ainakin, ettei ylimalkaisilla yleistyksillä ole painomusteenkaan arvoa.
Tämänhetkinen päätelmämme saattaisi olla: suuret some-jätit ovat rajoittamassa ja jopa estämässä lasten elintilaa luovia mahdollisuuksia. Jos olemme tätä mieltä, Ursula van der Leyenin puheenvuoro on taputusten arvoinen.
SCAMP -tutkimuksessa Iso-Britanniassa tutkittiin yli 2300 koululaista eri puolilla Lontoota. Tutkimukset osoittavat, että 7. vuosiluokan (11–12-vuotiaat) lapset, jotka käyttivät sosiaalisen median palveluja yli kolme tuntia päivässä, olivat todennäköisemmin kehittäneet masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita saavuttaessaan 9. ja 10. vuosiluokan (13–15-vuotiaat). Tytöillä sosiaalisen median käytön ja masennusoireiden välinen yhteys oli voimakkaampi kuin pojilla.
YLE:n uutisen mukaan (74-20216834) somen haitat voivat johtua unenpuutteesta.
Nyt on kaiketi riittävästi koossa yhden näkökulman tueksi tietoa: some pois lapsilta ja nuorilta tai ainakin somen käyttöä on rajoitettava riittävästi. Emme tiedä, kuinka paljon korrelaatioihin perustuvia tutkimuksia vinouttaa se, että tiedetään etukäteen, mitä etsiä ja todistaa.
Aloitan retken, jonka avulla koetetaan edetä päätelmiin silloin, kun ongelma on monitahoinen, eri osapuolten näkemykset keskenään ristiriitaiset ja intressit vahvat.
Mikä on ratkaistava ongelma?
Rajoitan heinäsuovaa, jossa neula on piilotettuna. Mahdollisia kysymyksiä voivat olla:
1. Miten nuorten somen käyttöä rajoitetaan?
2. Miten EU-maissa ja kansallisesti etsitään yhteinen ratkaisu asiassa?
3. Miten some-jättiläisiin vaikutetaan?
4. Mikä määrä rahaa some-jättiläisiltä vaaditaan tässä asiassa? (Aiemmin on onnistuttu lypsämään melko suuria summia.)
5. Miten lasten ja nuorten vanhempiin vaikutetaan?
6. Miten lapset ja nuoret otetaan mukaan ratkaisujen tekemiseen?
7. Miten toimia somen suhteen nuorten kohdalla?
8. Miten somen kielteinen vaikutus osoitetaan? (On mahdollista, että kun kielteisiä vaikutuksia haetaan, niitä tietysti löydetään, mutta ongelmana on se, ettei kausaalista yhteyttä voida osoittaa esimerkiksi somen, unenpuutteen ja mielenterveyden välisillä korrelaatioilla.)
9. Mihin somen kielteinen vaikutus perustuu?
10. Miten puuttuminen somen käyttöön voidaan demokratiassa oikeuttaa?
11. Millaisia vaikutuksia somella on lasten ja nuorten kehitykseen? (Esim päättelyyn, havaintojen tekemiseen jne.)
Valitsen kysymyksen 7: Miten toimia somen suhteen nuorten kohdalla?
Seuraavaksi otan käyttöön päätösanalyysin (Kepner & Tregoe).
Asetan kriteerit:
ESTETÄÄN MIELENTERVEYSONGELMIA, VAHVISTETAAN AJATTELUA, PARANNETAAN KESKITTYMISTÄ, VEDETÄÄN NUORET MUKAAN, EDISTETÄÄN LIIKETOIMINTAA ja RATKAISU JOHTAA INNOVAATIOIHIN.
Vaihtoehtoja ovat Rajoitetaan somen käyttöä, Muutetaan somea ja Nykyinen käytäntö jatkuu.
| MITEN TOIMIA SOMEN SUHTEEN NUORTEN KOHDALLA? | |||||||
| RAJOITETAAN | SOMEA MUUTETAAN | NYKYINEN KÄYTÄNTÖ | |||||
| Kriteerit | PAINOARVO | PISTEARVO | TULO | PISTEARVO | TULO | PISTEARVO | TULO |
| ESTETÄÄN MIELENTERVEYSONGELMIA | 10 | 10 | 100 | 8 | 80 | 6 | 60 |
| VAHVISTETAAN AJATTELUA | 10 | 6 | 60 | 10 | 100 | 8 | 80 |
| PARANNETAAN KESKITTYMISTÄ | 8 | 8 | 64 | 10 | 80 | 6 | 48 |
| VEDETÄÄN NUORET MUKAAN | 10 | 6 | 60 | 10 | 100 | 4 | 40 |
| EDISTETÄÄN LIIKETOIMINTAA | 9 | 6 | 54 | 8 | 72 | 10 | 90 |
| JOHTAA INNOVAATIOIHIN | 10 | 6 | 60 | 10 | 100 | 8 | 80 |
| 398 | 532 | 398 | |||||
Painoarvot ja pistearvot ovat omia ratkaisujani. Siis alttiita kritiikille. Taulukkolaskennan avulla voidaan tehdä jonkinlainen herkkyysanalyysi: mitä painoarvojen ja pistearvojen muutokset vaikuttavat lopputulokseen.
Saatu tulos ei tue sitä, että somea pitäisi rajoittaa tai nykyistä käytäntöä jatkaa. Analyysini johtaa vaatimukseen muuttaa somea niin, että esittämäni kriteerit toteutuvat. Mitä tämä tarkoittaa? Lopullinen päätelmäni on yksinkertainen, mutta hyvin vaikea: on kehitettävä innovaatio, joka syrjäyttää nykyiset somesovellukset, yhdistyy nuorten omaan elämäntapaan, tukee heidän omaa ongelmanratkaisuaan ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. (Yhteisöllisyys on tässä vastakohta sille autistiselle tilanteelle, jossa nuoret ovat koolla ja kukin tuijottaa omaan kännykkäänsä.)
Seuraava askel onkin sitten kaikkein vaativin: kuka tai ketkä ja keiden kanssa ovat valmiita etenemään kohti innovaatiota? Keitä kiinnostaa ratkaisu, joka ei tuota liikevoittoja vaan pikemminkin supistaa turhaa kulutusta ja luonnonvarojen käyttöä.