Kansanlähetykseltä TIUKKA LINJAUS – mutta entä ne perusteet?
Näin Kansanlähetys: ”Samaa sukupuolta olevien liiton virallistaminen ei ole ihmisoikeuskysymys. Tasavertaiset ihmisoikeudet eivät edellytä samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa suhtauduttaisiin myönteisesti tai osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle”.
VIITTAUS: https://kansanlahetys.fi/wp-content/uploads/2023/12/2011_sekl-ohjelma.pdf (Viitattu 25.1.2026)
Vahvasti linjauksia tekevän hengellisen liikkeen määrittely on kiinnostava. Ihmettelen, miksi samaa sukupuolta olevien liiton virallistaminen ei voisi olla ihmisoikeuskysymys? Ihmisoikeuskysymyshän tarkoittaa, että jotakin ihmistä tai ryhmää kohtaan asetetaan rajoituksia tai määrätään oikeuksia, jotka ovat arvoihin, normeihin ja kulttuurisiin tapoihin liittyviä sopimuskysymyksiä. ”Sovitaan, että samaa sukupuolta olevia ihmisiä voidaan vihkiä avioliittoon.” ”Kielletään samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkiminen avioliittoon.” Raja tuli edellä selväksi: mitä voi, mitä ei saa tehdä, jos pidetään kiinni ihmisoikeuksista. Tämä on Kansanlähetyksen linjaus. Ja tämä on myös ihmisoikeuskysymys.
Kielto ON ihmisoikeuskysymys.
On totta, etteivät tasavertaiset ihmisoikeudet edellytä samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Mutta yhtä totta on sekin, etteivät ne estä tällaisia avioliittoja. Jos Kansanlähetys ja sen kaltaiset toimijat kieltävät tällaiset avioliitot, ne rikkovat tasavertaisten ihmisoikeuksien periaatetta.
Kansanlähetyksen tekstin mukaan ”Raamatussa ei löydy yhtään kohtaa”, jossa ilmaistaisiin myönteinen suhtautuminen homoseksuaaliselle elämänmuodolle. Ilmeisesti tämä on fakta. Ja tätä faktaa Kansanlähetys käyttää vasta-argumenttina samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoa vastaan. Jos siis jollekin ei ole raamatussa lupaa, se on kielletty. Jos lähdemme siihen suuntaan, että vain ja ainoastaan kirjaimellinen, tämän ajan kysymyksiin yhdistetty raamatuntulkinta on ensisijainen perustelu, miksi Kansanlähetys poimii rusinat pullasta eli valitsee vain omaan ideologiaansa sopivat raamatunlauseet mukaan tulkintaansa.
Miksi ei oteta Joosuan kirjaa puheeksi, kun selkkauksista puhutaan? (Ne arvoisat lukijat, joita toisinajattelu ei pelota, voivat viettää lukuisia hauskoja iltapuhteita lukemalla Voltairén Filosofian sanakirjaa.)
Etsin selitystä Kansanlähetyksen tapaiselle toiminnalle:
- Täytyy olla joukko ”isiä”, ”paimenia” tai vastaavia, joilla on yksinoikeus tulkita raamattua.
- Täytyy olla tunteisiin vetoavaa, pelon, hurmoksen ja herkistymisen virittävää puhetta tilaisuuksissa, joissa voi saada myös joukkotunteen kokemuksen.
- Täytyy olla sanankuulijoita, joiden oma turvattomuuskokemus ja yhden, erehtymättömän ja yksinkertaisen vastauksen kaipuu on suurempi kuin kiinnostus etsiä oma kolo epämääräisessä, vihjeitä täynnä olevassa ja kaoottiselta tuntuvassa maailmassa.
Ymmärrän, että Kansanlähetys tekee arvokasta työtä, kun se saa ihmiset keskittymään parempaan elämään ja onnistumaan yrityksessään. Toisaalta suren, kuinka harvinaisia ovat yhteiskunnissa ne kolkat, joissa voi etsiä ja löytää käsityksiä, joita emme pidä lopullisina totuuksina vaan koeteltavina ajatuksina, ei lopullisina totuuksina, joita (sana sanalta) valvotaan.
Avoimuutta siis toivotan peremmälle. Juuri avoimuudessa demokraattinen, oppiva ja eettisesti kestävä yhteiskunta elää.