Ja nyt vapaasti omia kokemuksia!
- Meidät tulkitaan usein väärin.
- Meitä ei ymmärretä.
- Meitä kohdellaan kaltoin.
- Meidät välineellistetään vaikka mihin tarkoituksiin.
- Meidät kiistetään, jos joku haluaa perua ajatuksensa.
- Ilman meitä ei ole ajatuksia ja niistä johtuvaa toimintaa.
- Meidät unohdetaan tai korvataan.
- Meille sälytetään ylivoimaisia tehtäviä.
- Meidät pakotetaan kaavoihin, ketjuiksi.
- Meistä rakennetaan tukipylväitä ja perusteluja alistamiselle.
- Meidän avullamme oikeutetaan hirveyksiä.
- Me olemme mukana, kun ihmiset kertovat rakastavansa toisiaan.
- Jos ihmiset haluavat painostaa toisiaan, he tarvitsevat meitä.
Ymmärrän, lista on varmaankin loputon. Tiedämme joka tapauksessa, että ilman meitä ihmisillä olisi vaikeaa. Ehkä he ilman meitä oppisivat muiden eläinten taidon: elekielen. Nyt he käyttävät meitä ja eleitä sekaisin ja usein ristiriitaisesti.
Näin tapahtui, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman tuli eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppuraisen kanssa mikrofonien eteen tammikuun lopussa 2026. Deskin edessä seisoi avustaja. Lindtman laittoi kätensä avustajan olkavarteen ja siirsi hänet sivuun. Elettä on tulkittu kahdella tavalla. Lindtmanin ilmettä voi tulkita: edessä odottaa erittäin ikävästä asiasta puhuminen suoraan mikrofoneille.
- Ihmiset liittävät meitä toisiimme. He nimittävät tulosta lauseeksi ja lauseiden kokonaisuutta tekstiksi. Kun he jalostavat tekstiä muille jaettavaksi, he saattavat puhua julkaisemisesta. Tällä hetkellä suuri osa teksteistä on mainontaa tai yritystä vaikuttaa lukijoiden mielipiteisiin.
- Jotkut ihmiset luulevat, että sana on yhtä kuin sanan merkitys. He eivät tiedä tai halua käsittää, että se miten meitä käytetään eri yhteyksissä tuottaa sanalle merkityksen.
- Kun ihmiset kirjoittavat, puhutaan kirjoitustaidosta. Jacques Derridan Platonin Apteekissa on vahva tulkinta: kirjoitustaito on ajatusten epäsuoraa esittämistä.
- Yhdistän tämän Ludwig Wittgensteinin (Sininen kirja, s 71 ja 91) pohdintaan siitä, mitä puhuja tarkoittaa ja miten kuulija tulkitsee ilmaisun.
- Lyhyesti sanoen: olemme alastomia, voimattomia ja välttämättömiä ihmisten maailmassa.
- Missä mielessä alastomia?
- Ihminen tavoittaa meidät, valitsee meidän joukostamme jotakin, olemme siinä ilman merkityksiä, tarkoituksia ja vaikuttamismotiiveita. Kun joku meistä on valittu, häntä käytetään merkityksien luomiseen, tarkoituksien ilmaisemiseen ja vaikuttamiseen: ”valtio on samalla meille kotimaa!”, ”tarkoitan, ettemme unohda omaa vastuutamme isänmaatamme kohtaan”, ”on tärkeää, että sinäkin kannat huolta maamme velkaantumisesta ja samaan aikaan kansalaistemme hyvinvoinnista”.
- Huomautus voimattomuudesta on jännittävässä ristiriidassa sen kanssa, että juuri meidän avullamme ihmiset alistavat toisiaan.
- Me olemme välttämättömiä ihmiselle, sekin ilmaisu on pätevä.
- Millä tavoin?
- No ajattele. Jos joku ihminen pohtisi sanojen maailmaa, hän joutuisi käyttämään meitä apunaan. Hän ei kykenisi kertomaan muille lajitovereilleen, miten hän kokee samaistumisensa sanojen elämään ja kuinka hän löytäisi yhteyden — kokemuksena — sanojen maailmaan.
- Me olemme osallisia sekä ihmiskunnan edistymiseen että tämän oudon eliölajin keskinäisiin sotiin. Meidän avullamme ihmiset nimeävät ja käyttävät merkkejä (lippuja, kirjaimia jne). Sitten he kertovat toisilleen, mitä merkit tarkoittavat, miten ne velvoittavat, miten ne rajoittavat.
- Outo johtopäätös tulee mieleeni: jos ihmisiä ei olisi, meitäkään ei olisi.