Matti Lackmanin tutkimuksesta tulee esiin tieto, joka muuttaa käsityksiä. Ensin on kysyttävä, olivatko Suomen porvarilliset puolueet tehneet pätevän tulkinnan kommunistisen puolueen ja sen jäsenten suhtautumisesta isänmaahansa? Nämä puolueet pitivät kommunisteja uhkana. Toinen kysymys on, tukisiko Stalinin johtama Neuvostoliitto Komintern -järjestönsä kautta kommunistien vallankaappausyrityksiä, jos niitä tapahtuisi?
Jos porvarilliset puolueet tekivät oikean tulkinnan, ja jos Stalin todellakin tukisi vallankaappausta sen naapurimaissa, Neuvostoliittoa voidaan pitää jatkuvana uhkana.
Kirjoitin omaa tutkimustani suomettumisen syvällä kaudella (1969-1970). Käytettävissä ei ollut niitä arkistolähteitä, joita Lackmanilla oli. Siksi saamme häneltä uuden tiedon. Se vahvistaa sitä, että porvarillisten puolueiden tulkinta kommunisteista oli pätevä, ja että Stalinin Neuvostoliitto todella provosoi ja auttoi vallankaappauksien valmistelussa ja toteutuksessa.
Ulkoministeri Hjalmar J. Procopé kirjoittaa muistion valtioneuvostoa varten. Aiotaan lukita Suomen linja tulevassa Baltian maiden ja Puolan ulkoministerikonferessissa. Näin Procopé: ”Virossa tapahtunut kaappausyritys, Kominternin kaikesta päättäen kasvava aktiivisuus ja lähenevä … konferenssi asettavat kysymyksenalaisiksi erinäiset ulkopolitiikkamme suuntaviivat”. Sitten ulkoministeri arvelee, että Tallinnassa tapahtunut kaappausyritys oli ”ilmeisesti suunniteltu Venäjältä käsin, taholta, joka on erityisen lähellä Neuvostohallitusta.”
Matti Lackman kertoo tutkimuksessaan 2017 (Kullervo Manner. Kumouksellisen muotokuva, s. 133-134) Tallinnan vallankaappauksesta.
Viron kommunistinen puolue perustettiin 1920 ja sai vaalivoiton 1923.
Velkaantunut valtio johti siihen, että työläiset kannattivat radikaaleja muutoksia.
Viron kommunistinen puolue EKP sopi huhtikuussa 1924 Kominternin johtajan Zinovjevin kanssa kapinaan valmistautumisesta.
Vappuna 1924 oli laajoja mielenosoituksia.
EKP valmisteli kapinasuunnitelmaansa marraskuussa 1924. Samaan aikaan oli meneillään laaja oikeudenkäynti 149 kommunistia vastaan.
Kullervo Manner kirjoitti marraskuussa 1924 Otto Wille Kuusiselle keskustelleensa virolaisten toverien kanssa. SKP (Suomen kommunistinen puolue) oli käännättänyt Kominternin laatiman julistuksen ja ottanut siitä 1000 kappaleen painoksen. Sitä ja puolueen plakaattia levitettiin myös Helsingissä.
Manner sai tietää Viron kommunistien johtajalta H. Bögelmannilta suunnitelmista ja laatinut sen pohjalta kirjeen Suomen alue- ja paikalliskomiteoille. Manner kirjoitti, että punaupseerien keskuudessa oli halukkuutta päästä Viroon tappelemaan.
SKP:n johto kokoontui marraskuussa 1924. Laukki niminen jäsen selosti tilannetta. Hän oli neuvotellut Zinovjevin (Kominternin johtajan) kanssa. Laukki kysyi suoraan, voisiko Suomi olla aktiivisesti tapahtumissa mukana, jos Virossa puhkeaisi kapina.
Suomeen päätettiin lähettää erikoislähetti tiedottamaan tilanteen kulusta.
Politbyroo asetti erityisen Viron komission. Siihen valittiin Sirola, Laukki, Manner ja Vilmi.
Lähetin välityksellä päätettiin ottaa yhteyttä ”Suomen talonpoikiin”.
Laadittiin muistio 25.11.1924. Sen mukaan kapina alkaisi viikon tai korkeintaan kahdenkuukauden kuluessa. Voitto johtaisi Viron kansantasavallan perustamiseen. Se ei kuitenkaan kuuluisi Neuvostoliittoon. Se olisi väliaskel tiellä proletariaatin diktatuuriin. Neuvostoliitto oli luvannut kapinalle moraalisen ja aineellisen tukensa. Puolueen velvollisuus oli mobilisoida työtätekevät joukot puolustamaan kapinaa ja halvaannuttamaan valkoiset apureineen. Virolaistuotteet piti panna boikottiin, ”erityisesti sopisi lakkoliike virolaista pirtua vastaan”.
1.12.1924 noin neljäsataa virolaiskommunistia nousi Jaan Anveltin johdolla kapinaan. Neuvostolaivasto ja puna-armeija olivat valmiita auttamaan. Kapinalliset saivat haltuunsa Tallinnan postitalon ja eräitä muita julkisia rakennuksia. Viron armeija ja suojeluskunnat valtasivat ne pian takaisin . Vallankaappaus epäonnistui. Noin 20 kommunistia sai heti surmansa. Hallituksen tappiot olivat Lackmanin mukaan hieman suuremmat.
Kun taistelu oli ohi, Manner kirjoitti 9.12.1924 kirjeen tovereilleen. Kapina oli hänen mielestään ollut ”hyvin järjestetty, suunniteltu arkojen ja tärkeiden paikkojen valtaamiseksi”.
Suomen turvallisuusviranomaiset eivät Lackmanin mukaan tienneet, että Helsingin kommunistit olivat olleet perillä Tallinnan kommunistien aikeista ja tilanteesta. Kotkasta oli punaupseeri Antikaisen johdolla päätetty lähettää pieni apujoukko. Kun kapina kukistettiin pian, apujoukkojen lähettämisestä luovuttiin.
Sirola oli – Lackman toteaa – totuuden jäljillä, kun hän väitti Mannerille, että ”punapäälliköt olivat heikkoja kapinan tekotaidossa. He olivat liian määräileviä eivätkä kyenneet suhtautumaan sotilaisiin ja työläisiin oikein. Eikä punajohto taitanut katutaistelujen taktiikkaa! Salaliittoakaan se ei hallinnut”.
Vastaa